Mietteitä

Apfelstrudel. Omenapiirakkaa jälkiruuaksi.

Herkkuja on ollut pöydässä jos toisessa. 

Eläminen ulkomailla. Mitä mietteitä se herättää? Olen ollut välillä koti-ikävissäni mutta se on ohi menevää. Maassa maan tavalla on ollut pitkään hyvä ohjenuora. Ja kaikki kestää vain hetken ennen seuraavaa muutosta. Muutos on kuitenkin aina tulossa. Moni luokkakaverini on jo valmistunut, puolet on vielä valmistumatta. Odotan viimeistä silausta ja olen itsekin paperit kädessä. 

Mitä kaikkea tämä koulutus ja ulkomailla oleminen on opettanut. 

Ole ylpeä juuristasi ja muista kuka on auttanut lähemmäksi sinun tavoitteita. Reppu on täynnä osaamista, tietoa ja uusia kokemuksia. Isoin kiitos kuuluu osaaville, auttaville ja tukea antaville opettajille. Kiitos!

Luokkakaverit. Kiitos, että olette jaksaneet kuunnella ajoittaista jaarittelua miten joku asia menee jossain ja sitten ollaan päästy yhteistuumin loppu tulemaan. Ei ole aina helppoa selittää miksi joku toinen tapa toimia voisi toimia paremmin kuin Suomessa. Tai vice versa. 

Tätä varten olen ulkomailla, oppimassa. Olen erittäin onnellinen, että tapasin viime vuoden kollegoita ja vaihdettiin ajatuksia siitä miten / mikä on mieluinen tapa hoitaa lapsia täällä päiväkodissa. Vaikka en ole äiti (ei omia lapsia) niin moni päiväkodin työntekijä oli samaa mieltä, että lasten on hyvä saada liikuntaa päivittäin, mielenkiintoisia virikkeitä ja monipuolista ruokaa. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys mutta ei se ole. Kuten sanoin, mielenkiintoista on ollut huomata, että päiväkodeissa on eroja ja olen kiitollinen tästä oppijan roolista havainnoida erilaisia asioita. Pahaa sanottavaa ei ole. Ainoastaan huomaan eroavaisuuksia. Suomen ja ulkomaalaisten päiväkotien välillä.

Palaamisiin, 

Elina