Mitä kuuluu?

 

Olen viettänyt nyt kuukauden Wienissä ja toinen vielä jäljellä. 

Integroituminen maahan on onnistunut vaikka mutkia on välillä matkassa. Saapuessani, päiväkodissa oli mahapöpöt liikkeellä ja se kävi meidät kaikki läpi. Pikkupöpöt eivät ole haitanneet vaan siihen on suhtauduttava, kuin mihin tahansa tilanteeseen. Ei se täällä sen erikoisempi ole.

Vapaa-aikani on mennyt jo viime vuoden aikana saatujen ystävien kanssa. Olemme olleet museoissa ja mm. Schönbrunnin kesäkonserttissa. Viime vuoteen verrattuna se oli erilainen mutta yhtä upea kokemuksena kuin aiemminkin. Tässä maassa ja kaupungissa on jotain omaa taikaa jonka takia jaksaa lähteä töiden jälkeen ulos.

Se on myönnettävä, että mikään loma tämäkään reissu ei ole. Työkielenä on saksa ja englanti joita vaihdella jatkuvasti, myös vapaa-ajalla. Olen lukenut joskus saksaa mutta suomenkielisenä haen kuitenkin sanoja ja kielioppia hieman ruotsista. Tätä blogia kirjoittaessa tuntuu, että suomenkieli menee ihan sekaisin muiden kielten kanssa. Mutta, minulla riittää yritystä puhua ja ymmärtää saksankieltä. Toivon, että kielitaitoni paranee ja opin enemmän sanoja päivä päivältä. 

Aamupiirillä olen joskus kertonut kuinka Suomessa käytetään tukiviittomia lapsille. Täällä niitä ei käytetä mutta kerroin, että se saa lapsen kuulemisen lisäksi havainnoimaan, mitä pyydetään lapselta. Kuten ´istu alas.´ Tärkeää täällä ollessa on kuitenkin toimia kuten juuri kyseisessä päiväkodissa on tapana toimia. Tämä päiväkoti on hyvin perinteinen itävaltalainen päiväkoti.  

Schönbrunnin linna valaistuna

Mutta, palaillaan taas pian.

- Elina